Ihanaa huomata, että on paljon ihmisiä, jotka haluavat seurata mun elämääni. Kiitos kaikille!

 

Kirjoittamisessa on nyt kuitenkin jokin esto päällä. Tuntuu vieraalta tuo nimi, Seila, vaikka olen sitä pyöritellyt jo jonkin aikaa mielessäni. Lasten nimet entisessä blogissa oli niin suuhunsattuvat ja kuvaavat, että niitä kaipaan eniten. No mutta kyllä tämä tästä. Kaikkeen tottuu.

Vappuaattona mun ei varsinkaan ollut tarkoitus kuin olla ja möllöttää töiden jälkeen. Kuitenkin hetken mielijohteesta avasin ensimmäisen siiderin. En tiedä taas mikä ihmeen itsetuntoeuforia minuun iski, mutta tuntuu, että Naapurini-armaani joutui taas kuunnella kyllästymiseen asti juttuja "meiltä töistä" ja kuinka hyvä olen. Toisaalta tuon ihmisen seurassa on niin hyvä olla ja puhua sellaisiakin asioita, mitä ei muille kehtaisi kertoa. Ja välillä vähän itseäänkin kehua... hitsi mikä morkkis tuli taas. Ja silloin aattona kaiken lisäksi miltei sammuin pöytään. Katselimme tähdenlentoja kun äkkiä alkoi maailma pyöriä mun silmissä.

Yrjökin tuli käymään.

Eilen töissä oli musertavan väsyneitä ihmisiä. Porukka oli enemmän tai vähemmän krapuloissaan ja morganeissaan. Mulla alkoi nyt nuo ns. normaalitunnit. Eli noin  30h/vko. Tuntuu oudon vähältä, jos ottaa huomioon, että viimeisen puolen vuoden ajan olen ollut töissä huomattavasti enemmän kuin hereillä kotona. Rahallisesti asia vähän harmittaa, mutta lepoa kaipaan. Ja vapaa-aikaa ylipäänsä. Nyt kaikki kotona olo on melkein mennyt nukkuessa tai siivotessa.

Ennen vappua juttelin yhden työkaverin kanssa. Sillä on jo muutaman viikon ajan ollut siipi maassa ja huonoa pomonsa kanssa. Neuvoin juttelemaan avoimesti kahden kesken ja kertomaan miltä tuntuu. Neuvoa hän noudattikin ja oli eilen rohkaistunut puhumaan. Pomonsa oli suhtautunut ihan hyvin ja asiat on sovittu.

Tiskikone on vihdoin kytketty ja käytössä! Aivan sikaihanaa! Miten mie olinkin viime keväänä se, joka kehui, miten ihanaa on tiskata (kun aina melkein on tiskikone ollut käytössä). Meillä porukka syö aivan eri aikoihin ja tiskiä notkuu pöydillä aina. Tytär tiskasi vain pakon edessä ja mieskin tosi harvoin. Nyt en enää luovu koneesta  i k i n ä!

Mukavaa torstaita kaikille!