Nyt se on tehty. Ilmoitin vanhassa blogissani lopettamisesta. Oudon haikealta tuntuu. Entinen blogi ehti tulla omaksi. Nimeä myöten. Sitä nimeä olen käyttänyt jo kymmenisen vuotta erilaisissa yhteyksissä. Nyt on aika haudata se.

Tuntuu kurjalta.

Siitä huolimatta en kadu päätöstäni. En halua tiettyjen ihmisten löytävän tänne. Estää kirjoittamasta puhtaasti ajatuksistani.

Tyttären koulukiusaamisjuttu käsiteltiin hienosti. Opettaja otti kiusaajat puhutteluun ja ilmoitti asiasta vanhemmille. Tytöt pyysivät anteeksi ja Poika sai kiitosta monelta taholta.

Kukaan vanhemmista ei kuitenkaan ottanut yhteyttä minuun. Toisaalta olen yllättynyt, itse olisin kuitenkin vastaavassa tilanteessa halunnut pyytää anteeksi omasta ja lapseni puolesta. Varmistaa, ettei kenellekkään jäisi mitään hampaan koloon.

Opettaja kyllä soitti kahteenkin kertaan. Kertoi luokalla olevan lapsia, joilla on oikeasti pahoja ongelmia. Joiden kanssa menee aikaa ja liiaksikin huomiota pois muilta.

Jännityksellä odotan, ottaako kukaan entisistä lukijoistani yhteyttä. Haluaisin kyllä laittaa blogin listalle, mutten halua sitä kautta paljastua. Voi että.